luv

luv

Wednesday, December 9, 2015

Kun sydän murtuu miljoonaksi riekaleeksi

Rakkaus ei aina riitä.
Se ei aina riitä, että teet toisen eteen kaikkesi.
Eikä se riitä, vaikka kuinka yrittäisit ymmärtää.

Mun sydän on miljoonina palasina. Se kaikki josta olin niin onnellinen ja ylpeä, hajosi viime yönä. Sanat "tää ei toimi" saa sydämen putoamaan rinnasta ulos. Mä tein jostain itselleni liian tärkeän. Niin tärkeän, että mun muut ihmissuhteet kärsi siitä. Elin vaaleanpunaisten lasien kanssa ja yritin vakuutella kaiken olevan okei.
Mä oon koko päivän kelannut näitä asioita. Oon itkenyt kuin nyljettävä sika ja olo on mitä kamalin. Mä yritän miettiä tän asian puhki, mutta aivot sanoo, ettei tää ole todellista, että mitään ei ole käynyt. Haluisin herätä tästä painajaisesta. Haluisin herätä ja huomata vain nukkuneeni. Kaikki olisi kunnossa ja olisin hänen vieressä. Mä en vaan halua päästää irti vaikka on pakko.

Sitä jää miettimään niitä kaikkia muistoja. Hyviä ja ei niin hyviä, mutta kaikki ne hetket oli mulle tärkeitä. Mä sain rakastaa ja tuntea oloni rakastetuksi. Löysin ittestäni uusia puolia ja tajusin asioita joita mun on kehitettävä itsessäni. Kukaan ei ikinä ole kohdellut mua niin rakastavasti, katsonut mua niin rakastavasti tai ymmärtänyt mua niin hyvin. Meillä oli niin voimakas yhteys. Musta tuntu, että tää on jotain isoa. Jotain tosi merkittävää. Ja olihan se sitä.
Ei irti päästäminen olisi niin hankalaa, jos hän ei olisi kohdellut mua niin hyvin.

Me ei välttämättä joka päivä paljoa puhuttu, mutta laitettiin söpöt "hyvää huomenta" ja "hyvää yötä" viestit joka päivä (ellei toinen nukahtanut ennen sitä) sekä juteltiin puhelimessa melkein joka ilta. Siitä tuli mulle arkea. Ja musta tuntui, että mä olin maailman onnekkain tyttö. Kaikki pienetkin eleet joita se mua kohtaan teki oli ihania. Se oli jotein sellaista mitä en ole saanut kokea aikasemmin.
Aloin liikaa haaveilemaan ja unelmoin yhteisestä tulevaisuudesta. Siitä kuinka asuisimme yhdessä kissojen kanssa, mä kävisin kivassa duunissa ja hän matkustelisi ympäriämpäri sekä tekisi taidetta. Mietin, että miltä me näytetään vaikka kymmenenkin vuoden päästä ja näistä ajatuksista tuli mulle jonkinsortin pakokeino todellisuudesta.

Rakkaus on niin petollista ja se sattuu. Mä vaan rakastan sitä niin paljon. Mä ymmärrän, että en voi omia toista itselleni väkisin vaikka kuinka haluisin. Mun on pakko antaa toisen lähteä, vaikka se repisi mun sydämen riekaleiksi. Oon silti niin itsekäs, että haluisin takertua väkisin toisen jalkaan ja jäädä siihen anelemaan, ettei mua jätettäis. Mä vihaan eroja. Varsinkin silloi kun olen oikeasti tosissani siinä suhteessa.

Kuulemma meidän elämäntilanteet ei sovi tähän suhteeseen. Myönnettäköön, että kummallakin on oikeasti ongelmia, mutta en ikinä nähnyt niitä niin isoina. Oon aina halunnut ajatella, että rakkaus voittaa kaikki vastoinkäymiset. Oon jollakin tapaa nähnyt rakkauden kaiken ratkaisevana. Tosin se on varmaan hyvin yleistä läheisriippuvaisilla. Mun pitää vaan antaa hänelle aikaa.
Haluisin vaan niin kovasti laittaa viestiä. Ihan sama, että mitä, vaikka "mieti liilaa ankkaa". Mun varmaan pitäisi vaan laittaa kone sekä puhelin syrjään ja keskittyy asioiden miettimiseen.

Tää vaan sattuu niin paljon. Mä vaan rakastan sua niin paljon. Niin paljon, etten voi sitä sanoilla kuvailla.

5 comments:

  1. Ääww ! Koita pärjäillä maryy! ;_; <3 on perseestä menettää joku kenestä välittää ja rakastaa..sillon ko mulla päätty pitkä suhde ei menny ko viikko nii sil oli jo toinen... joten mun oloni sillon vaan paheni ihan ko olis kaikki vuodet vedetty vaan vessanpöntöstä alas... :c mut aika parantaa ja korjaa! Ja ehkä nyt ko oot löytäny ittestäs uusia puolia nii voit olla niistä ylpeä ja iloinen että just tämä ihminen näyttine sulle vaikka se sattuuki :c *loves and hugs* <3 koita pärjäillä ja mulle voi ain laittaa wapis tai fb viestii tai soita muru jos tarvii c:

    ReplyDelete
  2. Voi tätä ulinan määrää.

    ReplyDelete
  3. Kai tajuat miten creepyä on tuo sun rakkaudentunnustelu kun ette tyyliin oikeasti vielä edes tunteneet? Ehkä siihen kannattaisi kiinnittää huomiota tulevaisuutta ajatellen. Voimia anyway.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon tuntenut hänet 3.5 vuotta, että...

      Delete
    2. Etkö just selittänyt, että olitte tavannu ekan kerran 3,5v sitten ja ruennu oikeesti juttelemaan joitain kuukausia sitten? Bitch please, sä TIESIT sen 3,5v, sä "TUNSIT" sen 3kk.

      Delete