Eipä mulle ole tapahtunut lähiaikoina mitään erikoista. Tai no on, mutta arki silti tuntuu aika tyhjältä. Isoisä (isän puolelta) kuoli ja kaikkea muuta tapahtui. En vaan tiedä, että mitä siitäkin pitäisi ajatella, sillä fafa oli mulle tärkeä ihminen ja olin hänen kanssaan enempi tekemisissä kuin omien vanhempieni. Jollakin tapaa nää pari kuukautta on ollu tosi raskaita, mutta kai tää tästä pikkuhiljaa. Mä tunnen oloni tosi yksinäiseksi. Mä vannotin itselleni, että aijon pysyä nyt sinkkuna ja niin aijonkin, mutta tää läheisyydenkipeys on ihan kamalaa. Samoin ikävä.
Vaikka asiat ei nyt ole ihan parhaimmillaan, niin silti oon pikku hiljaa paranemaan päin! Mä toivon, että olen tälläkertaa oikeasti kyse on parantumisesta, eikä pelkästä luulosta. Jos luulee parantuvansa, mutta tila yhtäkkiä menee entistä huonompaa kuntoon, niin kyllä sitä romahtaa, kun tajuaa miten paskassa kunnossa oikeasti edelleen on.
Oon btw löytänyt hyvän keinon saada nukuttua paremmin. Elikkäs unimusiikki. Itse ainakin nukahdan helpommin sen soidessa taustalla ja unet on paljon rauhallisempia mitä yleensä. Jos nukkumisessa on pieniä ongelmia, niin suosittelen kokeilemaan ihmeessä. Paremmat unet saa ihmisen voimaan huomattavasti paremmin. Tätä varmaan laitan taas ens yönä soimaan:
Ehkä mä sitten huomenna tuun enempi selittämään kaikkea. Nyt haluun vaan nukkumaan. Öitä <3
