"Hiukset ovat ainoa asia jossa sä siedät värejä"

Mä tykkään pukeutua mustaan. Mikään muu väri ei tunnu yhtä hyvältä ja kotoisalta päällä. Musta on se kaikista eniten suosikki väreistä (vaikka neonvihreä ja turkoosi tulevat hyvinä kakkosina).
Silti mustat hiukset ovat mulla suhteellisen tylsät, joten mulla on ollut vähän räikeämpää väriä päässä jo kolmisen vuotta. Oli ne mustat kyllä kivat sen oman aikansa ja joskus olisi kivaa lisätä sitä hitusen enempi omaan päähän.

Ihan ekana olin värjännyt hiuksiin vihreät etuhiukset (niiden piti olla turkoosit, mutta oranssiin pohjaan on vähän vaikea sitä saada), mutta tyhmänä en tajunnut, että kuinka tärkeää on värin ylläpitäminen. Ei ne olleet kuin kuukauden tai alle, mutta lopussa näytti jo aika kammottavilta.
Ihan eka kunnon kokopään shokkivärjäys oli vuoden 2013 alussa. Päätin vetäistä koko pään ihan siniseksi. Käytin silloin ties minkälaisia pidennys yhdistelmiä. Saattoi välillä olla pesukarhuraidallisia ja leopardi kuviollisia irtokarvoja muiden sinisten hiuksien joukossa. Onneksi suht nopeasti tajusin, ettei se näyttänyt hyvältä, niin aloin pitämään mustia pidennyksiä sinisten joukossa tai olin vain sinisillä.

En ollut silloin viellä kauheesti tupeerannut, joten hiukset olivat oikeasti aika järkyttävää katsottavaa (teen kyllä joskus postauksen johon länttään niitä kamalia kuvia sitten), koska en vain osannut.
Meikkaustaidotkin oli silloin vielä huonommat mitä nykyään, oi voe.
Onneksi jollakin tasolla olen kehittynyt tässäkin tyylissä eteenpäin!

Seuraava väri jonka päähäni tungin oli se pinkkisininen. Pinkki päältä, mutta alta siniset.

Ne näytti ihan kivoilta jos ne oli sivulla tai kiinni.

Mutta auki ne eivät olleet mitenkään upeat. Ideahan oli se, että pinkki olisi liukunut siniseen, mutta liila ei tarttunutkaan joten raja jäi tosi tönkösti näkymään.

Pinkkisinisten jälkeen yritin olla blondi, mutta ei se vaan ollut oma juttu, vaikka faija protestoi mun erikoisen värisiä hiuksia kovaan ääneen.

Värjäsin kuitenkin lopuksi vähän pesukarhuraitoja, ennenkuin kyllästyin lopullisesti blondeihin.

Sen jälkeen kuvaan astui reiluksi puoleksi vuodeksi vaaleanpunaiset hiukset. Välillä olivat pastillin vaaleanpunaiset, välillä enempi pinkit. Ajan myötä lisäsin niihin myös pesukarhuraitoja ja myöhemmin mustaa otsikseen. Tykkäsin tosi paljon, mutta kaikkeen pikkuhiljaa turtuu. Näköjään silloin tykkäsin pitää silmiä kiinni tyyliin mun kaikissa kuvissa, haha (ja toki sitä en enää mukamas harrasta, kröhöm).

Ja silloin saparot oli jotain niin söpöä! Ne kyllä silloin sopi paremmin kuin nykyään.

Sen jälkeen päädyin taas siniseen joka kääntyi turkoosiin. Väri oli ihana, mutta kyllästyin siihen kuukaudessa, koska sinistä olin pitänyt jo aijemmin. Silloin taisin juuri ne kivoimmat kuvat näpsiä mun naamasta, mutta silloin olin myös nykyistä olomuotoa hoikempikin, haha.

Sen jälkeen yritin olla blondi, mutta en kestänyt sitä kuin pari viikkoa. Se olisi ollut niin helppo väri verrattuna suoraväreihin, mutta ei vaan tuntunu omalta jutulta + pidennykset oli liian tummat platinan vaaleisiin (melkein valkoisiin) hiuksiin.

Pinkki oli taas vuorossa, mutta kuten saatata arvaa, niin sekin suht nopeasti vaihtui. Jostain syystä en jaksa pitää samaa väriä pitkään jos olen ollut se päässä jo aijemmin. Se oli tosi söpö väri, mutta liian tyttömäinen.

Liilaa halusin kokeilla vihdoinkin, kun sitä ehdotteli tosi moni. Se oli ihana, mutta ylläpito oli täyttä tuskaa, koska sekotin värin sinisestä, pinkistä ja hoitoaineesta (sekotan mun värit edelleenkin hoitoaineen kanssa, mutta en eri sävyjä lähde enää paljoakaan sekoittamaan). Tein väriä monta päivää mun hiuksiin oikeanlaisiksi, mutta se ei halunnu pysyä sellaisena mitä sen piti.

Liilaa pidin kanssa n. kuukauden ennenkuin vaihdoin mintun vihreään. Se näytti jossain valotuksissa ihan turkoosilta ja välillä se näytti ihan vihreältä. Se tuntu vahvasti omalta väriltä ja pidinkin sitä 8kk, eli pidempään mitä muita värejä. Välillä lisäsin mukaan mustia pidennyksiä mm. otsahiuksiksi.

Sininen/turkoosi/vaalean sininen teki taas paluunsa. Se vaan yksinkertaisesti näyttää mulla kaikista parhaimmalta, mutta jostain syystä en vaan jaksa olla sinipää kauheen pitkään, yhn.

Ja kuten saatata arvaa, niin pinkki oli uudestaan seuraavana. Lopulta varmaan tuun aina palaamaan siihen, mutta luovun siitä tosi nopeasti. Jokin siinä vetää puoleensa ihan liikaa!

Vaikka olinkin vannottanut, ettei enää ikinä, ikinä, tule pinkkisinistä fledaa takaisin, niin mikäs sitten olikaan seuraava? Toki tää oli ihan erilainen, koska vain etuhiuksissa oli sinistä ja oli sinisiä raitoja (ja tietenkin pidennyksissäkin oli sinistä). Se oli kyllä jo niin ylisöpö, että alkoi tuntua ihan liian "My little pony" tukalta.

Sen jälkeen päästään tähän mun nykyiseen väritykseen, eli missä on tumman sinistä ja se liukuu pidennyksien avulla vihreään. Suurin osa hiuksista on kuitenkin sitä suht turkoosia, niinkuin mun hiukset nyt muutenkin useesti tuppaa olemaan. Oon jo alkanut pohtimaan, että onko turkoosi sittenki se mun oikea väri, kun kaikki värit tykkää kääntyä siihen sävyyn mun päässä.
Suunnitelmana oli oikeasti saada mustavihreät, mutta tässä selitys, että mitä oikeasti tapahtui.

Vaikka tää ei ollut sitä mitä piti, niin monet ovat sanoneet, että tää olis mun paras väri. Oon itse vähän sitä mieltä, ettei tää nyt ole mitenkään niin kiva, koska kampauksista ainoastaan se scenefleda näyttää hyvältä. Kannattiko Maru värjätä ilman parempaa suunnitelmaa? Näköjään.

Kokeilin myös, että miltä pinkit pidennykset olisivat näiden kanssa näyttänyt, mutta lopputulos ei ollut mitenkään erityisen hehkeä.

Nyt tarkoituksena olisi päästä kokonaan takaisin siihen turkoosiin/vaalean siniseen. No ainoa osa jota pitää muuttaa on vaan toi tumma osa, mutta oon saanut sitä jo mallikkaasti haalenemaan.

Ehdotelkaas, että mitä voisin viellä kokeilla. Oon harkinnut liilaa taikka puolet sinistä/mintun vihreää ja toinen puoli harmaata. En vaan osaa päättää, että mitä haluun tähän päähän viellä tunkea!
Mutta ennenku alan lisää lätisemään kaikkea turhaan, niin se olis hei hei <3
Ps. Askissa voitte kysellä näistä lisää taikka ehdotella postauksia, koska käytän sitä useammin kuin bloggeria, joten nään kommenttinne sitä kautta nopeammin.